Kuukausi Euroopassa moottoripyörällä

Ruotsin läpi takaisin Suomeen

2010-08-01T12:18:00.000-07:00

Odottelen alkuviikon huoltoa kierrellen Etelä-Ruotsissa Göteborissa ja Karlskronassa, kunnes pääsen keskiviikkona jatkamaan pohjoiseen. Vaikka Mikko varoittikin, että nelostie Ruotsin rantaa pitkin tulee olemaan varsin tylsä en silti jaksanut enää tässä vaiheessa lähteä kiertämään Norjan kautta vaan kaipasin jo hiukan takaisin Suomeen.

Tukholmassa ja Uumajassa vietettyjen öiden jälkeen Haaparanta ja Ylitornio lähestyvät ja sitä kautta myös Suomen raja. Lopulta melkein 8000km ja kuukautta myöhemmin olen takaisin Suomen maaperällä. Mitäköhän tekis ens kesänä?

16-17.7 Bremen ja Kööppenhamina

2010-08-01T12:08:00.000-07:00

Taitan kotimatkaa itsekseni ja, joska pyörässä on jo oikeastaan ylittynyt kilometrit jolloin pitäisi määräaikaishuolto tehdä, en turhaa kiirehdi. Soitin ja varasin huollon etelä-Ruotsista, mutta johtuen viikonlopusta he saisivat tarvittavan osan vasta seuraavaan keskiviikkoon mennessä. En valitse suorinta reittiä vaan suuntaan Hollannin luoteisosan merenrantaa kulkevan tien kautta, jossa on n20km pitkä maasilta.

Ensimmäinen yöpymispaikka Amsterdamin jälkeen on Bremen Saksassa, jossa vietän iltaa hostellissa tapaamieni norjalaisten Matsin ja Tobiaksen kanssa. Ehdin jo tottua Amsterdamin löysempään kulttuuriin baareissa joten jätän järkevästi henkkarit hostellille. No eipä mitään vaan tyydyn menemään nukkumaan ja jatkamaan aikaisin kohti Köpistä.

Kööppenhaminan Dan Hostellissa tapaan australialaisen veljesporukan Andrewin, Maxin, Joshin ja Michaelin joiden kanssa seuraava yö sujuu rattoisasti. Italialaisesta supermarketista ostamani älyttömän tyylikäs lierihattu kerää suosiota baarissa ja vähän väliä joku tulee ottamaan sen päästäni ja kokeilemaan sitä itselleen. Hauskaa oli.

14-15.7 Taas samaa matkaa Victorin kanssa

2010-08-01T11:56:00.000-07:00

Suuntaan takaisin Sveitsin puolelle ja poimimaan Victorin kyytiin Montreuxista, josta jatkamme Ranskan puolelle kohti Dijonia, jonka asetamme päivän määränpääksi. Ranska ei ainakaan nopeasti silmäiltynä suuremmin miellytä ja jälleen uusi rankkasade yllättää meidän keseken matkan mutta selviämme hiukan kuivempina kuin Sveitsissä.

Aikanaan kun saavumme Dijoniin kaupunki näyttää olevan täysin raunioina. Kaikki tietöiden puomit ja aidat ovat sikin sokin, sekä roskia on lennellyt sinne tänne. Myrsky oli ilmeisesti hiukan vahvempi täällä. Löydämme hetken harhailtuamme Dijonin ainoan hostellin, johon jääme yöksi.

Seuraavana päivänä repäisemme hiukan ja ajamme koko matkan Dijonista Luxemburgin ja Belgian kautta Amsterdamiin. 750km päiväetappi on jo ihan kiitettävä suoritus moottoripyörälle.

Amsterdam on melkoinen muutos aiemmista kaupungeista, koska se on niin täynnä elämää. Ihmisiä on kaikkialla ja jokapuolelta kuuluu musiikkia ja puhetta. Victor on elementissään ja päättääkin jäädä toiseksi yöksi, joten mekin tulemme jatkamaan eri reittejä seuraavana aamuna.

12.7 Eri reittejä kotiin

2010-08-01T11:48:00.000-07:00

Ennin lento lähestyy ja Mikko haluaa myös takaisin Suomeen viettämään viimeistä lomaviikkoaan rauhassa. Hän päättää lähteä Lunzista suorinta tietä kohti Rostockia ja lauttaa Suomeen. Victoria kiinnostaa Montreux, jossa hän haluaa viettää muutaman päivän, joten päätemme lähteä jokainen eri suuntiin, kun minä lähden viemään Enniä Milanon Malpensan lentokentälle.

Lento on 14 päivä joten meillä ei kuitenkaan ole mikään kiire. Suuntaamme etelään, jossa matkan varrelle osuu 17km pitkä tunneli, joka sen päivän aurinkoisessa kuumuudessa tuntui kuin olisi laskeutunut helvetin eri kerroksia läpi. Mikko oli aikaisemmin Italiassa kuvaillut osuvasti, että kun avasi visiirin saadakseen vähän viilennystä tuntui kun joku olisi puhaltanut kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla kasvoihin.

Yövymme lentoa edeltävät yöt Luganossa, joka tuo erehdyttävästi mieleen tarinat Monacosta ja on sellainen miksi olisin Monacon kuvitellut, ja motellissa Malpensan lähellä.

10-11.7 Välipäivä ja Sveitsiin

2010-08-01T11:28:00.000-07:00

Ennen matkan jatkamista Sveitsiin pidämme yhden välipäivän, jona rentoudumme käyden uimassa ja kesäkelkkaradalla.

Seuraavana aamuna suuntaamme pohjoisen Itävallan kautta kohti Sveitsiä.

Ennin kotiinpaluu lento alkaa jo lähestyä, joten emme käytä liikaa aikaa enää Sveitsin puolella pikkuteihin varsinkin kun taivaalle alkoi kerääntyä pilviä ja halusimme vain päästä nopeasti seuraavaan majapaikkaan. Suuntaamme siis Sveitsin puolella lähimmälle huoltoasemalle ostamaan Vignettet eli tarrat jotka oikeuttavat ajoon moottoriteillä. Sveitsissä ei kuitenkaan myydä kuin tarroja koko vuodeksi 30e hintaan, mutta ei auta vaan kaivamme kuvetta ja iskemme tarrat pyöriin kiinni.

Taivas on tummentunut jatkuvasti ja pohdimme kannattaisiko laittaa hiukan sadevarusteita niskaan. "Eipä tuo varmaan niin rankasti sada", kuuluisat viimeiset sanat. Lähdemme liikkeelle huoltoaseman pihasta ja saman tien alkaa tihuttaa. Ennen kuin olemme ehtineet ajaa edes sataa metriä seuraavalle bussipysäkille tihu on muuttunut rankemmaksi sateeksi kuin missä muistan pariin vuoteen olleeni ja jokainen meistä on täysin uitettu. Totean pelin hävityksi kuivuuden suhteen, mutta siirräin kuitenkin arvotavarat takalaukkuun suojaan.

Päätämme kuitenkin urheasti siirtyä ajamaan moottoritietä, mutta sitten vasta pääseekin piru irti. Tiellä on useita senttejä syviä vesilätäköitä jatkuvasti ja sivutuuli heittelee meitä miten sattuu. Jotenkin kuitenkin selviämme seuraavaan liittymään ja siitä huoltoasemalle. Tulipahan ainakin saappaiden vedenkestävyys testattua. Ei sillä että ne mitään vettä ulkona oisivat pitäneet, mutta niihin sisään valunut vesi myös pysyi siellä. On hauskaa kun vesi menee kaula-aukosta sisään ja tuntee sen valuvan koko matkan aina saappaisiin asti.

Rankkasade loppuu aikanaan ja aurinkokin alkaa jo vähän pilkottaa ennen kuin painuu vuorten taakse. Pääsemme ripeässä tahdissa Lunziin, jossa hajaannumme majoituksiin eripuolille kaupunkia. Vaihteeksi Lunzissa ihmiset ottavat ilon irti futisfinaalista ja autojen torvien soitto jatkuu pitkälle yöhön.

9.7 Timmelsjoch ja Stelvio

2010-08-01T11:01:00.000-07:00

Itävalta on vaan paras paikka moottoripyöräilijän olla, vaikka ylläoleva kuva onkin Italiasta. Italian tiet ovat huonommassa kunnossa ja huonosti suunniteltuja, sekä liikenne on vain muutama aste ylöspäin Puolan ja Thsekin liikenteestä. Sveitsissä taasen on kuuleman mukaan turhan tiukka liikennekuri. Saksassa kakki toimii, mutta kaikki on myös liian suoraa. Itävalta on juuri sopiva kaikessa suhteessa.

Kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että majatalo Biberwierissä on niin mahtava, että täällä kärsii olla useammankin yön. Jätämme matkatavarat siis huoneisiin ja lähdemme koluamaan lähellä olevia alppisolia Timmelsjochia ja Stelviota. Niitä on turha kuvailla sanoin vaan kuvat puhukoon puolestaan.

Neuschwanstein ja Biberwier

2010-08-01T10:50:00.000-07:00

Aamupäivän vietämme taas sivistyneesti tutustuen linnaan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli tutustua linnaan sisältäkin, mutta koko touhu paljastuu melkoiseksi turistirysäksi ja meitä ei huvita odotella tunteja, jotta mahdumme mukaan opastetulle kierrokselle, joita ilman linnan ei sisälle ole asiaa. Päätämme kuitenkin kävellä puolen tunnin matkan ylös linnalle ja läheiselle riippusillalle, josta on hyvä näkymä linnaan. Muut eivät välttämättä nauti riippusillasta aivan yhtä paljon kuin minä, koska he kaikki kärsivät jonkin asteisesta korkeanpaikan kammosta. Kuinka olen päätynyt alpeille kolmen ihmisen kanssa, jotka pelkäävät korkeita paikkoja?

Puolenpäivän jälkeen verhoudumme taas nahkaan/vast. ja lähdemme ajamaan kohti Biberwieriä, jossa on minulle viime kesän reissulta tuttu Gasthof Wiesenheim. Paikka on mahtava motoristeille, koska majatalon isäntä itse on innokas motoristi ja mieluusti näyttää vierailijoille parhaimpia reittejä ja tarjoaa parhaat ja turvalliset säilytystilat pyörille. Viimeksi hän järjesti minulle uuden renkaan tuntemastaan liikkeestä ja tällä kertaa tilaa Victorille uudet jarrupalat ja auttaa vielä niiden asennuksessa. Ei näin ystävällisiä ihmiset edes voi olla.

7.7 Deutsche Alpenstrasse

2010-08-01T10:41:00.000-07:00

Jätämme Salzburgin taaksemme vihdoin ja suuntaamme vielä hetkeksi takaisin Saksan puolelle, kohti Mikon suosittelemaa Deutsche Alpenstrassea ja Neuschwansteinin linnaa. Kyseinen tie ja linna ovat molemmat lähellä Saksan ja Itävallan rajaa. Itse tie ei vakuuta Itävallan jäljiltä, mutta on siinäkin omat kohokohtansa.

Linna on kuuleman mukaan, joskus 1800-luvulla rakennettu hullun kuninkaan leikkikentäksi ja se on ilmeisesti ollut esikuvana Disneyn sun muiden tarinoissa. Teemme taas matkaa myöhäiseen ja pimeä ehtii laskeutua ennen kuin pääsemme perille Schwangauhun, joka on kylä linnan juuressa. Füssenin kaupunki, jonka olimme juuri ohittaneet oli aivan sekaisin ja Saksan lippuja sekä Vuvuzeloja oli joka puolella. Yllättäen seuraavana aamuna Saksa Espanja pelin jälkeen tunnelma ei ollutkaan aivan yhtä korkealla.

Majoitus järjestyi kotoisasta Gästhofista, jonka isäntä kokkasi meille maittavan aterian myöhäisestä ajasta huolimatta.

Lisää prätkähuolia ja Salzburg

2010-08-01T10:20:00.000-07:00

Jatkamme matkaa Mariazellistä lounaaseen pysähtyen välillä lepäämään vuoristojärven rannalle

Vaihteeksi Mikolla on huolia pyörästään kun hän huomaa vesipumpun tiivisteiden vuotavan. Olimme tuolloin matkalla Itävallan lounaisosaan jossa ei juuri isompia kaupunkeja ole Grazia lukuunottamatta. Toteamme, että meillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkamme eteenpäin ja toivomme että löydämme Grazista sopivan huoltoliikkeen tai että pelaamme varman päälle ja suuntaamme pohjoiseen kohti Salzburgia ja Innsbruckia. Päädymme jatkamaan pohjoiseen, koska siellä on vielä tarvittaessa München lähellä Saksan puolella. Noiden nyt luulisi olevan tarpeeksi suuria, että sieltä löytyisi mille vehkeelle tahansa huoltopaja. Onni kuitenkin, että Mikon pyörä on KTM, joka on siis juuri Itävaltalainen merkki.

Päädymme Salzburgiin jonka äkkiä huomaamme olevan kallis kaupunki, joka lisäksi tuntuu olevan aivan täynnä turisteja. Päätämme viipyä Salzburgissa maanantaihin asti, jotta Mikko voi viedä pyöränsä huoltoon. Sunnuntain vietämme tutustuen Salzburgin linnaan.

Salzburg tulee kuitenkin olemaan meille murheiden kaupunki. Löydämme maanantaina Mikolle huollon, mutta jo sää lupaa huonoa. Mikko saa hyvää palvelua ja huoltomies lupaa korjata Mikon pyörän tauollaan, jotta pääsisimme saman tien matkaan. Sillä välin kun Mikko odottelee pyöräänsä me muut lähdemme etsimään ruokapaikkaa. Saksalainen turisti kuitenkin pysähtyy mersullaan vihreissä valoissa ja yritän jarruttaa, mutta etupyörä on tiehen maalatun viivan päällä, joka on vielä sateesta entistä liukkaampi, ja pyörä lipeää. Lopputuloksena pyörä osuu mersuun, mutta onneksi vauhtia oli vain vähän. Mersun perään tulee pieni vekki ja omasta pyörästä hajoaa etulokari, etuvalo ja toinen peili.

Ei mitään vakavampaa onneksi, koska olin juuri ostanut pyörään kaatumisraudat suojaamaan moottoria. Polizei vaan paikalle ja selvittelyn ja tietojen vaihdon jälkeen soitto vakuutusyhtiöön ja sieltä lähimmän Suzuki huollon osoite. Sehän nyt tietenkin paljastuu Suzuki autojen maahantuojaksi, mutta sieltä ainakin saadaan oikea osoite. Päästyämme Ginzinger-huoltoliikkeeseen saamme taas erinomaista palvelua ja kohtaamme ystävällisiä ihmisiä liikkeessä. Pyörä luvataan laittaa kuntoon parissa päivässä eli keskiviikkoon mennessä. Näin kahden yön visiitti Salzburgiin muuttuukin neljäksi yöksi. Eipä siinä vielä kaikki vaan Victorin pyörän akku sanoo itsensä irti. Noh ainakin sattuivat nuo sadepäivät sopivaan kohtaan ja on taas aurinkoista kun pääsemme jatkamaan matkaa.

2.7 Pyörähuoltoa ja kohti Mariazelliä

2010-08-01T04:36:00.000-07:00

Aamupäivän vietimme vaihteeksi tutustuen Wienin ruuhkiin ja etsien Victorille uutta rengasta. Kävimme myös päivittämässä hiukan varusteita paikallisesta Louis-myymälästä. Louis-ketju on saksalainen ja yksi euroopan suurimmista, ellei suurin moottoripyörävaruste yritys. Heiltä löytää oikeastaan mitä vaan. Itelle kelpasi uusi kypärä ja Mikko osti itselleen sadetakin.

Shoppailutauon jälkeen suunnattiinkin liikkeeseen, jota oltiin Louiksessa meille suositeltu hakemaan Victorille sitä rengasta. Rengas löytyikin aikanaan ja vaihtoa odotellessa pistäydyttiin kotoisasti McDonaldsissa.

Kun uus kumi oli alla niin otettiin suunta lounaaseen ja lähdettiin liikkeelle. Alkuun tomtom halus johdattaa meitä tylsää reittiä missä tuli vastaan pikkukylää toisensa jälkeen, mutta vaihdettiin määränpääksi joku sattumalta valittu kylä mahdollisimman vuoristoisella alueella ni johan alkoivat maisemat muuttua.

Jatkoimme matkaa pysähtyen välillä ihailemaan maisemia jotka vain muuttuivat entistä kuvauksellisemmiksi auringon alkaessa painua vuorten taa. Oli jo lähestulkoon pimeää kun saavuimme Mariazell nimiseen kylään. Niinkin pieneksi kyläksi (n5000 asukasta) rakennukset olivat uskomattomia. Yösijaksi valitsimme Schwarzer Adler- hotellin, joka oli taas erittäin positiivinen yllätys vaikka olikin hiukan hintava. Illan päätteksi kiersimme kaupunkia ja istuimme terassilla. Mikko paljasti uuden puolen itsestään eläinkuiskaajana keskustellen pitkän tovin paikallisen kissan kanssa.

1.7 Prahasta kohti Wieniä

2010-08-01T04:06:00.000-07:00

Lähdimme aamulla virkeinä ja raikkaina kohti etelää ja Itävaltaa, mutta hotellimme oli ollut Prahan pohjoispuolella meidän piti ajaa kaupungin läpi. Törmäsimme järkyttävään ruuhkaan ja juutuimme siihen varmaankin tunniksi. Aurinko kiipesi koko ajan korkeammalle ja satojen automoottorien tuottama lämpö ei yhtään auttanut asiaa. Oma pyöräni pysyi viileähkönä varmaankin koska on vain pieni 600n, mutta erityisesti Victorin vanha ZZR kävi kuumana. Tuon ruuhkan jälkeen oli kyllä vasemman käden sormet hellänä kytkimen käytöstä. Aikanaan pääsimme Prahan läpi ja moottoritielle, jota emme kuitenkaan jatkaneet kovin pitkään vaan tarkoituksemme oli taas vältellä valtateitä niin pitkälti kuin mahdollista. Ei sekään aivan nappiin mennyt, vaan törmäsimme jälleen uuteen ruuhkaan heti päästyämme pois motarilta. Ei osoittautunut miksikään yllätykseksi koettuamme Thsekkiläistä ajokulttuuria, että molempien ruuhkien syynä olivat liikenneonnettomuudet.

Taitoimme matkaa rauhallisesti kunnes valitsemallamme reitillä juuri ennen Wieniä oli aivan mahtava pikku syherötie. Tiet siihenkin asti olivat hienoja, mutta yht'äkkiä tie alkoi kiivetä ylöspäin ja tuli u-käännöstä toisensa perään. Mikko päästettiin suosiolla ensimmäiseksi sitten mentiinkin aika kyytiä. Jalkatapit ja kengänkärkien metallivahvisteet ottivat kontaktia tienpintaan useampaankin otteeseen. Victor rauhottui huomattavasti, kun kerran meinasi tehdä tarkempaa tuttavuutta erään avomersun keulan kanssa, kun oli mennyt yksi käännös hieman pitkäksi. Alhaalla Wienissä hän totesikin tarvitsevansa uuden eturenkaan ennen kuin edes yrittäisi ajaa samalla tavalla kuin äsken.

Etsimme ensi töiksemme nettikahvilan ja ryhdyimme metsästämään majoitusta. Tuttu AO-hostel oli taas täynnä ja päädyimme lopulta hotel Hadrianiin. Siinä ei liiemmin ollut kehumista ja hintakin oli yli tuplat Prahan hotelliin verrattuna. Hotellin yöpäivystäjä vaikutti varsin leipiintyneeltä hommaansa ja vaikutti siltä ettei häntä liikaa kiinnostanut. Ei pidä kuitenkaan liikaa valittaa. Ainakin hotelli oli hyvällä paikalla.

29.6 Dresden > Praha

2010-08-01T03:44:00.000-07:00

Jahka saimme tarpeeksemme nähtävyyksien katselemisesta Dresdenissä hyvästelimme Ricon ja otimme suunnan kohti Thsekkiä. Suostuttelin muut pysymään pois moottoriteiltä, laiton navigaattoriin "vältä moottoriteitä" ja eikun menoksi. Päädyimmekin varsin mukavalle pienemmälle tielle ja saimme pientä ensimakua serpentiinimutkista lähellä Thsekin rajaa, joka tulikin nopeassa tahdissa vastaan. Pysähdyimme hetkeksi tallentamaan kuvatodisteita rajapaikasta ja jatkoimme matkaa kohti Prahaa edelleen pikkuteitä. Sää oli edelleen todella lämmin ja montaa pilveä ei ollut vielä tähän mennessä reissun aikana näkynyt.

Tomtom on yleensä kyllä luotettava, mutta koska en ollut päivittänyt karttoja tätä reissua varten olivat nuo pahuksen Thsekit ehtineet kaivaa muutaman tien auki ja siitä seurasikin aikansa harhailua pikkuteillä jotka tuntuivat käyvän koko ajan kapeammiksi ja kapeammiksi. Joissain kohti tie oli kyllä ihan kiitettävän leveä, mutta sivukasvillisuus aikoi tunkea tielle siinä määrin että tunsi hiukan ahtaanpaikankammoa.

Aikanaan päädyimme kuitenkin onnellisesti Prahaan, mutta kaupungin sisälläkin tiet oli myllätty siihen malliin ettei navigointi ollut aivan ongelmatonta. Suunnitelmissa ollut AO-hostel olikin täynnä ja muutenkin Praha tuntui olevan todella turistien suosiossa. Kuljimme samaa katua eteenpäin, koska sillä näytti olevan reilusti muitakin majoituksia. Muutaman todella ihmeellisen ja luotaantyöntävän paikan jälkeen osuimme täysin sattumalta erinomaiseen, mutta jotenkin piilossa olleeseen Hotel Vysta Residenceen. Se oli varmasti koko reissun hotelleista kärkipäässä ja samalla ollen yksi halvimmista. Kahden hengen varsin tasokkaasta huoneesta laskutettiin 30e.

Hotelli oli niin mukava, että päädyimme viipymään siinä vielä toisenkin yön ja käyttämään seuraavan päivän tutustuen Prahan vanhaan kaupunkiin.

Saksa, Autobaanat ja Dresden

2010-07-29T09:38:00.000-07:00

Heräsimme kuulutukseen laivassa, jossa ilmoitettiin meidän saapuvan pian Rostockiin. Jo olikin korkea aika. Siirryimme autokannelle ja valmistauduimme poistumaan laivasta. Aurinkoinen päivä olisi luvassa ja autobahn odotti vain muutaman kilometrin päässä satamasta. Tavarat, kuskit ja matkustaja kyytiin ja tutussa letkassa pois laivasta.

Ajoimme lähimmälle huoltoasemalle, jossa täytimme tankit ja vatsat, sekä päätimme lopullisesti, että Dresden tulisi olemaan ensimmäinen pysäkki. Tomtomissa oli koordinaatit sisässä ja lähdimme meikäläinen kärjessä kohti Berliiniä. Eiköhän hetken kuluttua tullut jo merkki rajoituksien poistumisesta ja kaasukahva alkoi kääntyä. Varsin pien otettiin miehestä kuitenkin luulot pois. Pyörä kyllä oli halukas menemään 200 paremmalle puolelle mutta siinä vaiheessa kuski ei varmaan ois ollu enää kyydissä. Tulipahan todettua henkilökohtaisesti, ettei lähest täysin katteeton nakupyörä ole ihan paras vaihtoehto jos halutaan etsiä huippunopeuksia. 150km/t alkaa olla jo varsin epämukavaa tuulisena päivänä kun ei ole etupleksiä, minkä taakse kyyristyä. Victor ja Mikko kyllästyivät omaan mateluuni ja katosivat nopeassa tahdissa horisonttiin.

Victor ja Mikko aikanaan lopettivat luukuttamisen ja sallivat minun saada heidät kiinni. Asetuimme matkustamaan kohti Dresdeniä siedettävällä 130-160 matkanopeudella. Aina välillä kyllä täytyi puristaa otetta kahvoissa ja jännittää vatsalihaksia kun tuulenpuuska osui kohdalle. Aikanaan iltapäivän puolella saavuimme Dredeniin.

Dresdenissä, kuten muussakin osaa Saksaa oli painostavan kuuma, ja majoituksen etsiminen asetettiin ensimmäiseksi ja ryhdyimme etsimään Hostellia Mikolle ja Victorille. Enni oli etukäteen kysellyt couchsurfingin kautta majoitusta meille kahdelle ja Dresdeniläinen Rico oli luvannut majoittaa meidät. Mikko ja Victor päätyivät lopulta AO-hostel nimiseen majoitukseen ja minä ja Enni lähdettiin tapaamaan Ricoa. Hän osoittautuikin oikein miellyttäväksi ja vieraanvaraiseksi yllätykseksi ja tarjoutui jopa nukkumaan lattialla, jotta meille olisi sängyt.

Illan ja seuraavan aamupäivän vietimme vielä Dresdenissä tutustuen vanhaan kaupunkiin Ricon johdolla. Dresdenhän oli kaupunki jonka liittoutuneet pommittivat maan tasalle toisessa maailmansodassa, mutta se on rakennettu uudelleen vanhaan loistoonsa. Siksi vaikki historiallisetkin rakennukset näyttävät todella hyväkuntoisilta ja siisteiltä.

26.6 - 28.6 Lauttamatka

2010-07-29T08:48:00.000-07:00

Poislukien Enni ja minä emme olleet ennen lähtöpäivää tavanneet kasvotusten. Sovimmekin tapaamisen keskipäivän tienoille Vuosaaren satamaan, jotta meille jäisi riittävästi aikaa nousta laivaan, joka oli lähdössä 1500.

Vuosaaresta kyllä huomaa, että se on varsinaisesti rahtisatama eikä niinkään matkustajia varten. Se myös vaikutti varsin massiiviselta Suomen mittakaavassa, mutta samalla todella tyhjältä. Pienen pohtimistuokion jälkeen päädyimme lopputulokseen, että lama oli tullut sataman kannalta huonoon aikaan ja vienyt siltä asiakkaat.

Kellon lähestyessä yhtä Victorkin pääsi paikalle ja siirryimme lähtöselvitykseen. Pientä jännitystä oli tietenkin ilmassa, kun Victor oli sattunut hukkaamaan varausnumeronsa. Selvisimme kuitenkin kaikki laivaan ja jopa samalle paatille. Selvisimme kuitenkin kaikki laivaan ja jopa samalle paatille. Muitakin motoristeja oli tulossa mukaan pilvin pimein ja ajoimme letkassa autokannelle, missä kiinnitimme pyörät sidontaliinoilla tukevasti kiinni. Hikistä hommaa muuten, ainakin täydessä nahkapuvussa autokannella, jossa on parikymmentä muuta ihmistä samassa puuhassa.

Laivamatka itsessään oli hiukan tapahtumaköyhä, koska Finnlinesin lautat tuntuvat olevan rahtialuksia joihin joku on jälkeenpäin keksinyt laittaa matkustustilaa ja muutaman baarin. Sää oli aurinkoinen koko lauttamatkan ajan ja se näkyi ruskettumisena(palamisena) jokaisen iholla. Matka Rostockiin kesti kokonaisuudessaan n.40 tuntia. Laiva tosin kulki Puolan Gdynian kautta, jossa olimme hetken purkamassa matkustajia. Siitä sitten vain nukuttiin yön yli ja aamulla siinti Rostock edessä.

Pakkaaminen ja viime hetken valmistelut

2010-06-25T09:16:00.000-07:00

Kun rupeaa änkemään kahta ihmistä tavaroiden kera yhden pienehkön moottoripyörän kyytiin, niin saa käyttää jo hieman mielikuvitusta tavaroiden pakkaamiseen. Kiitos hänelle, kuka keksi tyhjiömuovipussit pakkaamisen avuksi. Isotkin vaatekasat puristuvat ihmeen kätevästi pieneen laukkuun.

Vaatteet hoidettu. Sitten enää muut tilpehööri ja tarvittavat paperit. Passia nyt ei oikeastaan edes tarvitsisi ottaa vaan ajokortilla pärjäisi riittävän hyvin, mutta onpahan toinen henkilöllisyystodistus mukana jos yksi sattuisi katoamaan. Empä muista että henkkareita olisi kertaakaan edes kysytty viime reisulla. Yhdelläkään rajalla ei ollut enää rajavartioita, paitsi Sveitsissä ja sielläkin tylsistyneen näköinen vartija kopissaan vain heilutti rajaportista läpi. Reililippu korvautuu autovakuutuksen vihreällä kortilla ja TomTom -navigaattori ohjaa perille vaikeampiin kohteisiinkin ympäri Eurooppaa. Kaikista kätevintä kapistusta eli puhelinta ei kuvassa ole kun toimii samalla reissun kamerana, varanavigaattorina, sanakirjana, musiikkisoittimena, muistiona, sun muuna. Kyllä on kätevää.

Vielä kun kuskin päälle tulee lainanahat vähän suojaa tuomaan niin kaikki alkaa olla valmista huomisen lähtöä varten. Yritän päivitellä mahdollisuuksien mukaan säännöllisesti reilun kuvamäärän kera. Jos joku sattuu tätä lukemaan niin saa vapaasti kommentoida. Erityisesti jos on ehdotuksia paikoista tai teistä missä kannattaa piipahtaa niin otetaan mielellään vastaan.

Suunnitelma

2010-06-25T08:21:00.000-07:00

Liian tarkka suunnitelma vain sitoo käsiä ja rajoittaa vapautta, mitä matkalta lähdetään hakemaan. Kuitenkin pääpiirteinen reitti on yhdessä hahmoteltu kulkemaan kaiken kaikkiaan Saksan, Tshekin, Itävallan, Sveitsin, Ranskan, Italian, Hollannin, Belgian ja kenties Tanskan sekä Ruotsin kautta. Lähdemme liikkeelle huomenna lauantaina Vuosaaren satamasta autolautalla kohti Saksan Rostockia. Hahmotelma reitistä on sivun alareunassa google mapsina.

Takaisin on tarkoitus olla viimeistään elokuun alkuun mennessä, tosin Enni lentää takaisin jo hieman etuajassa Italiasta. Muu poppoo jatkanee siitä, joko etelämmäs Italiaa tai Ranskan puolelle.

Tarkoituksena käyttää majoitukseen suurimmaksi osaksi hostelleja ja couchsurfingia mahdollisuuksien mukaan.

http://www.hostelworld.com/

http://www.couchsurfing.org/

Yksi paikka mikä ainakin itselleni on melko ehdoton kohde on Monaco. Viime reissulla tuo jäi käymättä, kun en pikavisiittejä lukuunottamatta Itävallan rajan toiselle puolelle kerennyt. Toinen paikka mikä kiinnostaa erityisesti on aikaisemmassa viestissä mainitusta Top Gear -jaksosta ja se on Passo Stelvio Italiassa. Tuollaista tietä ei vain Suomalainen näkemättä osaa kuvitella.

Kuva: Wikipedia "Stelvio Pass"

Esittely ja aikaisemmin tapahtunutta

2010-06-25T06:29:00.001-07:00

Tervehdys kiinnostuneille.

En ole aikaisemmin edes harkinnut kirjoittavani blogia, mutta kun olin viime kesänä kiertämässä Eurooppaa pitkälti samaan tyyliin kamera teki lakon lähes saman tien. Näin ei jäänyt juuri mitään konkreettista reissusta käteen, vaikka se muuten varsin mahtava reissu olikin. Tällä kertaa olen paremmin valmistautunut ja ajattelin jakaa kokemuksiani matkan varrelta tänne. Jos ei muuta niin jääpähän itselle ainakin jonkinmoinen päiväkirja siitä mitä tuli oikeastaan tehtyä.

Kuten manittua viime kesänä lähdin oikeastaan hetken mielijohteesta matkaan kiertämään Eurooppaa moottoripyörälläni itsenäisesti. Minulla ei ollut juurikaan suunnitelmia koko kesäksi ja olin lukenut erilaisia reissukertomuksia sun muita pitkin kevättä. Aluksi ajattelin perinteisempää ratkaisua nähdä Eurooppaa ja lähteä reilaamaan, mutta junassa istuminen ja rautateiden armoilla olo ei oikeastaan houkutellut suuremmin.

Aloinkin selvittää vaihtoehtoisia ratkaisuja. Kiitos Top Gear -ohjelman jakson, jossa etsittiin maailman parhaita ja hauskimpia teitä Alpeilta olin varma, että halusin liikkeelle omalla ajoneuvolla. Aluksi harkitsin lentämissä Alppien alueelle ja auton vuokraamista muutamaksi viikoksi, mutta niillä autoilla mihin minulla olisi varaa tai haluaisin lomaan sijoittaa ajaminen tuskin olisi ollut suurikaan nautinto.

Päädyinkin lopputulokseen, että prätkä olisi kätevin vaihtoehto ja ryhdyin viipymättä hankkimaaan tarvittavia varusteita ja varamaan lauttamatkan Ruotsiin. Reissu muotoutui lopulta käsittämään 10 eri maata Ruotsista Italiaan asti ja 5000km ajamista kahden viikon aikana. Lopulta päädyin takaisin Suomeen Tallinnan kautta ja takaisin koulunpenkille. Kiinnostus oli kuitenkin herätetty ja olin jo silloin varma, että ensi kesänä uudestaan ja paremmin.

Viime kesän pyörä Suzuki SV650 Uusi pyörä Suzuki GSR 600

Aloin vielä edellisen vuoden puolella tiedustelemaan matkaseuraa mm. pallontallaajat.netin kautta, kun omasta kaveripiiristäni en saanut muutamaa motoristia innostumaan samalla tavalla. Nyt lähdön hetkellä porukka on muodostunut kolmen moottoripyörän ja neljän henkilön vahvuiseksi. Lähdössä matkaan ovat siis Jukka, Victor, Mikko ja Enni. Suunnitelmasta lisää seuraavassa viestissä.