Saksa, Autobaanat ja Dresden

Heräsimme kuulutukseen laivassa, jossa ilmoitettiin meidän saapuvan pian Rostockiin. Jo olikin korkea aika. Siirryimme autokannelle ja valmistauduimme poistumaan laivasta. Aurinkoinen päivä olisi luvassa ja autobahn odotti vain muutaman kilometrin päässä satamasta. Tavarat, kuskit ja matkustaja kyytiin ja tutussa letkassa pois laivasta.

Ajoimme lähimmälle huoltoasemalle, jossa täytimme tankit ja vatsat, sekä päätimme lopullisesti, että Dresden tulisi olemaan ensimmäinen pysäkki. Tomtomissa oli koordinaatit sisässä ja lähdimme meikäläinen kärjessä kohti Berliiniä. Eiköhän hetken kuluttua tullut jo merkki rajoituksien poistumisesta ja kaasukahva alkoi kääntyä. Varsin pien otettiin miehestä kuitenkin luulot pois. Pyörä kyllä oli halukas menemään 200 paremmalle puolelle mutta siinä vaiheessa kuski ei varmaan ois ollu enää kyydissä. Tulipahan todettua henkilökohtaisesti, ettei lähest täysin katteeton nakupyörä ole ihan paras vaihtoehto jos halutaan etsiä huippunopeuksia. 150km/t alkaa olla jo varsin epämukavaa tuulisena päivänä kun ei ole etupleksiä, minkä taakse kyyristyä. Victor ja Mikko kyllästyivät omaan mateluuni ja katosivat nopeassa tahdissa horisonttiin.

Victor ja Mikko aikanaan lopettivat luukuttamisen ja sallivat minun saada heidät kiinni. Asetuimme matkustamaan kohti Dresdeniä siedettävällä 130-160 matkanopeudella. Aina välillä kyllä täytyi puristaa otetta kahvoissa ja jännittää vatsalihaksia kun tuulenpuuska osui kohdalle. Aikanaan iltapäivän puolella saavuimme Dredeniin.

Dresdenissä, kuten muussakin osaa Saksaa oli painostavan kuuma, ja majoituksen etsiminen asetettiin ensimmäiseksi ja ryhdyimme etsimään Hostellia Mikolle ja Victorille. Enni oli etukäteen kysellyt couchsurfingin kautta majoitusta meille kahdelle ja Dresdeniläinen Rico oli luvannut majoittaa meidät. Mikko ja Victor päätyivät lopulta AO-hostel nimiseen majoitukseen ja minä ja Enni lähdettiin tapaamaan Ricoa. Hän osoittautuikin oikein miellyttäväksi ja vieraanvaraiseksi yllätykseksi ja tarjoutui jopa nukkumaan lattialla, jotta meille olisi sängyt.

Illan ja seuraavan aamupäivän vietimme vielä Dresdenissä tutustuen vanhaan kaupunkiin Ricon johdolla. Dresdenhän oli kaupunki jonka liittoutuneet pommittivat maan tasalle toisessa maailmansodassa, mutta se on rakennettu uudelleen vanhaan loistoonsa. Siksi vaikki historiallisetkin rakennukset näyttävät todella hyväkuntoisilta ja siisteiltä.

26.6 - 28.6 Lauttamatka

Poislukien Enni ja minä emme olleet ennen lähtöpäivää tavanneet kasvotusten. Sovimmekin tapaamisen keskipäivän tienoille Vuosaaren satamaan, jotta meille jäisi riittävästi aikaa nousta laivaan, joka oli lähdössä 1500.

Vuosaaresta kyllä huomaa, että se on varsinaisesti rahtisatama eikä niinkään matkustajia varten. Se myös vaikutti varsin massiiviselta Suomen mittakaavassa, mutta samalla todella tyhjältä. Pienen pohtimistuokion jälkeen päädyimme lopputulokseen, että lama oli tullut sataman kannalta huonoon aikaan ja vienyt siltä asiakkaat.

Kellon lähestyessä yhtä Victorkin pääsi paikalle ja siirryimme lähtöselvitykseen. Pientä jännitystä oli tietenkin ilmassa, kun Victor oli sattunut hukkaamaan varausnumeronsa. Selvisimme kuitenkin kaikki laivaan ja jopa samalle paatille. Selvisimme kuitenkin kaikki laivaan ja jopa samalle paatille. Muitakin motoristeja oli tulossa mukaan pilvin pimein ja ajoimme letkassa autokannelle, missä kiinnitimme pyörät sidontaliinoilla tukevasti kiinni. Hikistä hommaa muuten, ainakin täydessä nahkapuvussa autokannella, jossa on parikymmentä muuta ihmistä samassa puuhassa.

Laivamatka itsessään oli hiukan tapahtumaköyhä, koska Finnlinesin lautat tuntuvat olevan rahtialuksia joihin joku on jälkeenpäin keksinyt laittaa matkustustilaa ja muutaman baarin. Sää oli aurinkoinen koko lauttamatkan ajan ja se näkyi ruskettumisena(palamisena) jokaisen iholla. Matka Rostockiin kesti kokonaisuudessaan n.40 tuntia. Laiva tosin kulki Puolan Gdynian kautta, jossa olimme hetken purkamassa matkustajia. Siitä sitten vain nukuttiin yön yli ja aamulla siinti Rostock edessä.